Deprecated: mysql_pconnect(): The mysql extension is deprecated and will be removed in the future: use mysqli or PDO instead in /home/np18343/domains/birds-on-stamps.com/public_html/admin/include/mysql_db.php on line 54 Loxia curvirostra - Birds-on-stamps.com

Birds on Stamps

Loxia curvirostra 

Loxia curvirostra

In English fi

Pikkukäpylintu (Loxia curvirosta) on yksi maailman neljästä käpylintulajista. Kaikista Loxia suvun lajeista pikkukäpylintu on Euroopassa kaikkein laajimmalle levinnyt kattaen Euroopan kaikki havumetsät. Pikkukäpylintu pesiikin koko suomessa aivan tunturilappia lukuun ottamatta.

Pikkukäpylinnun runsaus maassamme on lähes suoraan verrannollinen kuusen siementen tuoton runsauteen. Tämän vuoksi pikkukäpylinnun kannat vaihtelevat alueittain melkoisesti. Arvio lajin runsaudesta Suomessa onkin sitten hyvin vaihteleva. Huonoina vuosina kanta hupenee 50 000 pariin kun huippuvuosina saattaa kanta olla lähes 400 000 paria.

Ulkomuodoltaan pikkukäpylintu on selvästi peippoa suurempi, noin punatulkun kokoinen. Koiras on väritykseltään valtaosin karmiininpunainen, tummia siipiä lukuun ottamatta. Naaraan höyhenpuku on vastaavasti harmaanvihreä tummin siivin vailla vatsan viiruisuutta.. Poikaspukuinen on harmaansävyinen ja alapuolelta selvästi viiruinen. Viiruisuus säilyy tavallisesti pitkälle seuraavaan talveen.

Pikkukäpylintu on sekoitettavissa isokäpylintuun. Nimistään huolimatta lajit ovat lähes samankokoiset. Ulkoisessa olemuksessa tarkkasilmäinen huomaa lintujen eroavan niin että isokäpylintu antaa jämäkämmän ja juromman vaikutelman. Tuonkaltainen vaikutelma saattaa johtua isokäpylinnun lyhyemmästä niskasta, hiven suuremmasta päästä ja tanakammasta nokasta. Nokka onkin sitten se kohta joka lähemmässä tarkastelussa erottaa lajit toisistaan. Isokäpylinnun nokka on selvästi suurempi ja muodoltaan erilainen. Sillä on ylä- ja alanokka lähes yhtä suuret ja nokan pituus on leveyden kanssa yhtenevä. Alanokan kärki ei tavallisesti näy ylänokan takaa. Pikkukäpylinnulla näin käy ja nokka on muutoinkin sirompi, alanokan ollessa ylänokkaa kapeampi ja kokonaisuudessaan nokka on leveyttään pidempi.Nokkien eroavuus selittyy sillä että vahvempinokkaisen isokäpylinnun ravintona ovat kovan männynkävyn sisässä olevat siemenet. Pikkukäpylinnun pääravinto löytyy huomattavasti heppoisemmasta suojasta, kuusenkävystä.

Elintavoiltaan pikkukäpylinnulla on toimintoja joita ei muilta maamme lintulajeilta löydy, lukuun ottamatta muita käpylintulajeja. Ristikkäin olevien ylä- ja alanokan avulla käpylinnut halkaisevat kuusen- ja männyn siementen suojana olevan kävyn suomun siististi ja pääsevät näin siemeneen käsiksi. Tämänkaltaiset käpylintujen jäljiltä jäänet kävyt on helppo erottaa muista syömäjätöksistä ja niistä voidaan päätellä käpylinnun olleen asialla. Muiden käpyjä ravinnoksi käyttävien eläintemme ruokailun jätökset eroavat niistä selvästi. Oravan jäljiltä jää vain kävyn ruoto j a käpytikan hakkaamat kävyt ovat emämääräistä hajonnutta mössöä.

Mitkä syyt ovat aikojen saatossa muovanneet pikkukäpylinnun pesimisen silkkaan talvikylmään aikaan? Kuusensiemenet lienevät kuitenkin noihin aikoihin olevan runsaimmillaan, helpommin saatavissa ja varmaankin ravintoarvoiltaan parhaimmillaan. Mitkä syyt sitten ovat aikojen myötä ohjanneet pikkukäpylinnun erikoistumaan kuusenkäpyihin? No eipä ole pohjoisen havumetsissä juuri mitään muuta syötävää niin runsaasti ja läpi vuoden, sieltä se kait pikkukäpylintu on löytänyt itselleen oman ekologisen lokeronsa.

Toisena erikoisuutena käpylinnulla on erikoisen aikainen pesintä. Pikkukäpylinnulla pesintä alkaa jo varhaisemmillaan helmikuussa mutta tavallisimmin maaliskuun aikana. Naaras rakentaa pesän tavallisimmin kuusikon laitella olevan männikön mäntyyn melko korkealle koiraan seuraillessa vieressä. Pesä on monikerroksinen rakenteeltaan ja siksi kohtuullisen lämmin. Naaras munii tavallisesti 3-4 vaalean sinivihreää tummatäpläistä munaa. Haudonnan naaras aloittaa heti ensimmäisen munan munimisen jälkeen. Koiras ei haudo ensinkään mutta pitää naaraan ravinnossa haudonnan ajan ja huolehtii vielä ruoan tuomisesta poikasille jotka jo ovat kuoriutuneet naaraan hautoessa loppuja munia. Kaikkien poikasten kuoriuduttua molemmat vanhemmat ruokkivat yhdessä. Ruoka jota poikaset saavat on koostumukseltaan lähes yksinomaan kuusen siementä. Emot oksentavat sen poikasilleen kuvustaan puuromaisena seoksena. Poikaset jättävät pesän n. kolmiviikkoisina ja emot huolehtivat niistä senkin jälkeen toiset kolme viikkoa kunnes ovat oppineet syömään kuusensiemeniä itsenäisesti.


More birds

Tyrvään Lintu